*
Keväällä kävin Hilman, Ullan ja Railin ynnä monen muun kanssa pyrkimässä sinne keskikouluun. Pääsykoetehtävät eivät olleet sen kummempia kuin mitä kevään kuluessa oli omassa koulussa harjoiteltu. Kerran eksyinkin siellä sokkeloissa, mutta eräs ystävällinen opettaja vei minut oikeaan paikkaan.
Eilen lähtivät Viljami, Selma ja Silja Helsinkiin. Siljan täytyy käydä näyttämässä leikattua silmäänsä lääkärille. Viljami ja Selma asettuvat asumaan Ämmänsaareen Selman isän taloon. Viljami oli saanut töitä jossakin mittausporukassa. Jos Selmakin pääsee töihin, minä menen hoitamaan Siljaa, siis piiaksi. Urho lupasi 5000 mk kuussa palkkaa. Kaikki kauhistelevat sellaisen summan antamista apulaiselle. Äitiä arveluttaa kovasti koko homma. Entä jos sattuisi jotakin? Mitä minä muka taloushommista osaan? Niin, mitähän, kun aina vain nokka kirjassa olen ollut, niinkö? Jotenkin puristaa ja tukehduttaa kun tuota ajattelenkin…
Samaan matkaan lähti Anjakin. Hän menee ensin Ouluun ja sieltä Kemiin. Myöhemmin hän menee pankkineiti-kurssille jonnekin Helsingin lähelle.
*
Olen muuttunut tämän puolen vuoden aikana hurjasti. Hiukseni ovat tummuneet, olen 150 cm pitkä ja painan 38 kg. Syksystä olen kasvanut 6 cm ja lihonut 6 kg. Kuka sen tietää, vaikka minusta vielä miten paksu äleytyy, kunhan aikaa kuluu? Eivätpähän sitten ainakaan hauku liian kuikeloksi, kuikkakoposeksi… ”Miksei Pihla syönyt? Onko renkipoika sitä lyönyt?” näinhän se äiti mulle loruilee joskus. No vitsiähän se on enkä sitä pahalla ajattelekaan...
Koulu loppui viime keskiviikkona ja nyt ollaan kesälomalla. Heti loman alkajaisiksi oli Olavi särkenyt niiden polkupyörän käyttökelvottomaksi. Oli vain kouhouksissaan ottanut vauhtia ja ajanut pyörän tahallaan päin Toivolan seinää, No, se Olavi keksii aina kaikenlaista… Välillä me kyllä tapellaan ihan käsirysyäkin, mutta sitten taas vaihdellaan kirjoja, kun ollaan molemmat kovia lukutoukkia. Olavi kyllä käy joskus salaa vintillä lukemassa minun kirjoituksiani, runoja ja kertomuksia, päiväkirjaakin, epäilen...
Äitienpäiville Selma lähetti minulle paketissa nailonsukat ja uudet kengät. Mukana olivat myös hänen vanhat kävelykenkänsä, joita aion kuitenkin pitää vain kotona. Hänellä on yhtä pieni jalka kuin minullakin.
Jaloista puheen ollen… Viljamilla on auto, Anglia ja kerran Selma halusi opetella ajamaan sitä. Minä työnnyin Siljan kanssa mukaan takapenkille. Rauhallisesti köröteltiin Salmen tiehaaraan. Siinä Viljami hoputti: ”Käännä, käännä! Sitä pitää vääntää reilusti…” No, Selma hätääntyi ja auto ajautui suoraan risteyksessä vastapäiseen ojaan. Onneksi se kävi ihan hitaasti eikä tapahtunut muuta kuin että auto pysähtyi raviin emmekä saaneet sitä pois, joten Viljami lähti hakemaan traktoria avuksi ja me muut lähdettiin käppäsemään kotia kohti. Silja ei tietenkään jaksanut kävellä, pikkuraasu, joten otin hänet syliini ja kannoin koko matkan. Olin paljasjaloin, niitä paleli ja pakotti, mutta tiesin, että minunhan se lapsi oli huolehdittava kotiin, sillä Selma oli liian järkyttynyt hoksatakseen asiaa enkä minäkään säälistä kehdannut huomauttaa. Aika rätti olin, kun kotiin päästiin! Jalat sinipunaisina, kivien kolhimina…
*
Äiti ompeli taas lapsilisärahoilla ostetusta kankaasta meille kolmelle uudet mekot, joten oman koulun viimeinen juhla (minun osaltani) sai oikeat sille kuuluvat raamit. Mistäkö tiedän, että se oli viimeinen? No, tiedänpä vain, sillä Vappu kävi juuri Pyykkösestä palatessaan kertomassa pääsykokeen tuloksista.
Minä en meinannut millään pysyä nahoissani - nyt ehkä minäkin saan lukea ihan luvan kanssa… Kiitos, Taivaan Isä! Sinulla on siis Suunnitelma minua varten? Ehkä pääsen vielä joskus pois tästä köyhyydestä ja pystyn auttamaan kotiväkeäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti