Toissapäivänä ukkosti ja äiti kielsi oleilemasta ikkunan lähellä. Tavallisesti mennään kamarin sängylle istumaan, piiloon, ettei salama löytäisi. Hillan syntyessä oli ollut kova ukkonen ja hän pelkääkin sitä kaikkein eniten.
Hilla ja Taimi katselivat ajankulukseen kamarin lattialla vanhoja valokuvia ja niitä nauratti kovasti, minkä näköisiä ollaan oltu pieninä ja varsinkin se, millainen äiti on ollut toisella kymmenellään. Minä huomasin, että oikeastaan äiti on ollut lapsena minun näköiseni, hänellä vain on ollut letit, minulla puolestaan särhöttää pystyssä Anjan väkisellä leikkaama lyhyt tukka. Äiti ei anna kasvattaa pitkiä hiuksia, hän sanoo, ettei ehdi letittää niitä eikä minulla itselläni tule kuulemma kuitenkaan asia hoidetuksi.
Tytöt toivat äidille kuvan katsottavaksi. Äiti vilkaisi sitä. ”Sehän on se minun siskoni, se, joka asuu Ruotussa, järven toisella puolella. Siellähän sinä Hilla juoda kurttasit sitä maitoa silloin marjareissulla, kun sait haavan päähäsi.” Sitten äiti naurahti. ”Mutta muistatkohan sinä Taimi sitä kertaa kun Eeva-täti oli meillä kylässä ja sinä kävit kurkistamassa sen hameen alle? Halusit kuulemma tietää, oliko tädillä housuja.”
Taimi tuijotti äitiä hölmistyneenä ja sitten me kaikki purskahdettiin nauruun, niin että ukkonenkin pääsi unohtumaan.
*
Auvolaan tuli viime yönä vieraita, Vieno ja Tauno perheineen. Vieno on serkkuni, Marken sisko siis. Auvolan Oljahan on äidin sisarpuoli. Vieno odottaa kaksosia. Heillä on jo ennestään kolme lasta, yksi poika ja kaksi tyttöä. Karri on 9-vuotias, Karita 8- ja Anu 7-vuotias. Mentiin heti aamulla katsomaan heitä, kun haluttiin leikkiä heidän kanssaan, mutta tietenkin myös ne tuliaiset persottivat… Marke on vähän mustasukkainen, kun hänellähän tätinä pitäisi olla etuoikeus seurustella Karitan ja Anun kanssa.
Milloinkahan se Anitan porukka tulee...
Meille ostettiin sika Linnansalmesta. Se on ihan pikkuinen possu vielä. Kirjoitin sille runonkin... Ei se oikein onnistunut, taitaa jäädä taas yhdeksi harjoituskappaleeksi.
*
Tänään meille tuli Anjan mukana saksalainen poika. Suloinen, vaaleakiharainen 18-vuotias puutarhuripoika. Isänsä on arkkitehti. Äiti ei ollut oikein innoissaan saksalaisesta, aavistan sen jotenkin olevan sodan aikaisia peruja. Ihastuin tietenkin häneen silmittömästi! Hän ei polta edes tupakkaa!!!
Kun hän lähti, rukoilin hänen puolestaan, koska satoi - hänhän oli liikkeellä moottoripyörällä. Anja puhui hänen kanssaan saksaa. Miten toivoinkaan, että minäkin olisin osannut tuota kieltä! Mutta keskikoulussa opin ja monta muutakin kieltä sen lisäksi! Voi, kunpa koulu jo alkaisi!
*
Eilen oli Unikeon päivä ja samalla Hilman 13-vuotispäivä. Kun mentiin matkalta poimitut kukkakimput käsissä onnittelemaan, Hilla sattui katsahtamaan Olaviin ja sanoi vahingossa omaa kimppuaan ojentaessaan, että ”Onnea Olaville!” ja tietysti kaikki räjähtivät heti nauramaan.
Vanhemmiltaan Hilma oli saanut lahjaksi päiväkirjan. Markekin sinne ilmestyi kukkakimppuineen Vapun ja Ullan kanssa. Kahvin jälkeen käytiin uimassa ja haaveilemassa tulevasta…
*
Maantietä tehdään kovalla tohinalla. Tien pohjahan on ollut käytössä jo jonkin aikaa, mutta päällyste ajetaan vasta nyt. Salmesta kuuluu yhtenään pamauksia, kun siellä räjäytellään. Kuorma-autot kuljettavat maata ja soraa linjalle ja me päästään joskus kyytiin soranhakupaikalle.
Päiväkirjan sivu hämärtyi. Olin nukahtamaisillani. Äkkiä pitelinkin kädessäni tuttua teosta. Sivuilla kävi vilinä ja…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti