- Hei, vilkaistaanko tuonne tuvan puolelle?
Olen eteisessä, kuistinpuoleisen ikkunan eteen sijoitetun kaapin edessä. Vastapäisellä seinällä on kaksi komeroa. Käännyn pirttiin mennäkseni, mutta Pentti nykäisee minut takaisin. - Kääpiö sanoo, että tuota vanhempien kamaria sanotaan tuvaksi, sitä käytetään kuulemma samalla vierashuoneenakin. Käydään kurkistamassa.
Avaamme oven ja astumme sisälle. Huoneessa ei ole komeroita, on vain naulat pitovaatteille. Verho heilahtelee hiljaa ikkunanraoista puhaltavan tuulen mukana. Räsymatto peittää lattiaa.
Katseeni osuu ensimmäisenä isoon piironkiin, jossa on alimpana kaksi pitkää vetolaatikkoa, sen yläpuolella kaappi ja lahvu. Kääpiö näyttää, miten sen ovi kääntyy ylhäältä alaspäin ja paljastaa siinä säilytettävät lakanakääröt. Kaapin päällä on isompi laatikko ja kaksi rinnakkaista vetolaatikkoa, viimeisenä pöytätaso, jonka yläpuolella kiiltelee peili ja peilin molemmin puolin nököttää pikkulaatikko. Keskellä lattiaa seisoo matala kaappipöytä ja neljä tuolia. Seinän vieressä koreilee lakattu puusohva. Oviseinälle sijoitetun komuutin yläpuolella on koristeellisen pyyheliinanpeitteen suojaama naulakko vieraspyyhkeille. Sen alakaapissa odottaa potta. Huomio kiinnittyy siroon, piirongin ja pöydän väriseen hienon tummanvihreään vuoteeseen, jossa lepää iäkäs mies. Ukki, helisee päässäni suloisesti.
Samassa ovi aukeaa ja sisään ryntää kilvan kaksi lasta, tyttö ja poika. He kiipeävät ukin viereen, toinen toiselle puolelle ja painavat päänsä isolle, parisängyn levyiselle tyynylle. Ukki äännähtää ja kääntyy selälleen. Lapset vahtivat tarkasti, ettei hän käänny yhtään milliä toisen puoleen enemmän.
- Vanhaisä, sinun vieressä on niin hyvä nukkua, tuumaa tyttö ja tönäisee veljensä käden mustasukkaisesti pois vanhaisän rinnalta. Veli tulistuu ja tönäisee takaisin.
- Nelli ja Viljami! Jos aiotte tässä makoilla, niin ootte kunnolla, ukki huomauttaa.
Höristän korviani. Nelli ja Viljami! Samassa ukki nousee ja yhdessä hän köpöttelee lasten kanssa eteiseen ja siitä pirttiin, minä tietenkin perässä, haltioissani. Pirtissä on täysi työntouhu meneillään. Kiinteän peräpenkin ääressä oleva suurikokoinen pöytä ja leivinuunin edessä ollut irtopenkki on siirretty syrjään ja tummahiuksinen ja vaaleahiuksinen tyttö siivoavat. Tummatukka heittelee kauhalla lattialle hiekkaa ja vettä, vaaleahiuksinen hankaa luudantyngällä lankkuja ja vetelee ne puhtaiksi. Hiekka valuu raoista sillan alle.
- Oho, eipä meillä tänne taija asiaa ollakaan, ukki tuumaa ja kääntyy takaisin. Hän raottaa keittiön ovea ja ilmoittaa siellä hellan ääressä touhuavalle vaimolleen menevänsä lasten kanssa ulos. Tämä nyökkää totisena ja lapset kirmaavat kilpaa ulos. Vanhaisä hymähtää ja seuraa heitä.
Vilkaisen Penttiin ja kääpiöön. Nämä nyökkäävät ja juoksen lasten ja ukin perään. Nämä suuntaavat talliin ja kun Nelli huutaa Viljamille haluavansa käydä makasiinissa, kiirehdin askeleitani. Makasiinissa? Oliko se sama, missä kävin tonttujen kanssa kauan sitten?
Mutta lapset eivät katso rannan suuntaankaan. Sen sijaan he pujahtavat tallin kyljessä olevaan erilliseen huoneeseen, jossa on kaksi sänkyä.
- Kato, tässä nukkuu Anni ja tässä Veikko, esittelee Viljami ja hyppää toiseen sängyistä, jossa aloittaa riemullisen pomppimisen. Nelli ei halua jäädä huonommaksi vaan hyppää niin ikään toiseen vuoteeseen. Ukki kurkistaa ovesta. – Heti pois sieltä! hän komentaa. - Kylkeinen ei ou mikkää leikkipaikka eikä sängyillä saa hyppiä, petivaatteet likastuu.
Vastentahtoisesti lapset vääntäytyvät pois makasiinista. Luon kysyvän katseen tovereihini. – Makasiini? kuiskaan ja kääpiö nyökkää. – Niin, kylkeistä sanotaan myös makasiiniksi.
- Miten minä sitten muka kävin siellä kallion sisällä makasiinissa? kysyn. Hämärästi muistan käyneeni, uskoneeni toisten lasten lailla, että vanhempien puheissa vilahteleva makasiini olisi ollut Kuusirannan kallioissa.
- Sinä itse luulit olevasi siellä kuvittelemassasi paikassa, mutta nytpä tiedät, että makasiini on täällä kylkeisen toinen nimitys. Toisaalta kyllä sinä oikeitakin asioita silloin näit, mutta kun se varsinainen näkeminen piilee sen ihmisen sisällä, ken on näkemässä ja kokemassa. Tuolla ison aitan vintillä on kaikkea sitä vanhaa tavaraa, mitä silloin aikoinaan katselit tonttujesi kanssa. Kääpiö viittaa rantaan päin.
Häkellyn. Näinkö ne omat odotukset ja luulot voivat ihmistä ja asioita sekoittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti