Pakkanen paukkui kevään tulosta huolimatta. Niinpä minäkin olin joutunut olemaan taas asuntolassa jo melkein kokonaisen viikon yhtä soittoa ja ikävä ja huoli kotiasioista pyrki yhtenään tunkemaan keskelle koulutohinoita. Äiti oli yksin Siljan kanssa ja nyt hänellä oli hoidettavanaan vielä Toivolan pikkuinen Veikkokin, sillä tämän äiti oli joutunut sairaalaan. Teppo ja Ahti olivat viikot asuntolassa ja tarvittaessa siellä sai viipyä pyhän ylikin, mutta nuorimmaisella ei ollut muuta paikkaa minne mennä. Minua huoletti, miten äiti pääsee vettä hakemaan, kun kukaan ei ole lapsia katsomassa eikä heitä yksinkään voinut jättää.
Uutena käsityönä oli juuri aloitettu pöytäliinan koristelu ristipistoin. Minun käsissäni työ ei meinannut millään edistyä, sillä aina jokin pisto harppasi väärään kohtaan tai solmu jäi kankaan oikealle, siis väärälle puolelle. Työlääntyneenä purin ja purin ja yritin yhä uudelleen ja uudelleen. Kun taas kerran onnistuin tökkäämään neulankärjen sormeeni, kiukusta kihisevät ajatukseni herpaantuivat ja suusta ryöpsähti ruma sana, toinenkin. Havahduin vasta kuullessani sanat omin korvin.
Alakoulun opettaja vilkaisi minuun tuimasti: - Mietihän vähän, ketä sinä kutsut avuksesi.
Tuolta kantilta en ollut tullut milloinkaan asiaa ajatelleeksi ja hetken tunsin syvää kauhistusta - hui sentään, en toki paholaista kutsuisi ikinä!
Opettaja jatkoi: - Kai sinä muistat, että koulussa ei kiroilla? Taidat tarvita vähän muistinvirkistystä...
- Mutta ethän sinä ole enää minun opettajani! minulta pääsi, sillä vain käsitöitähän se Martta-opettaja nykyisin neuvoi, oikea opettaja oli se, jonka luokassa me muut tunnit olimme.
- Vai en ole! Opettaja puhkui närkästystä. - Katsotaanpa, mitä Vesa siihen sanoo! Tuosta hyvästä saat istua lauantaina kokonaisen tunnin!
Lauantaina! Voi, ei! Kotiin meno viivästyisi peräti tunnilla!
Lauantaina seisottiin yläluokassa arestin aluksi tovonen pulpetin vieressä, kunnes valvojana oleva yläluokan opettaja antoi luvan istuutua. Hän soitteli uutta pianoa koko ajan ja kävi välillä asunnollaan kahvilla.
Minun lisäkseni rangaistusta olivat kärsimässä vain Elmeri ja Pera. He olivat joutuneet viikolla käsirysyyn ja opettaja oli sattunut tulemaan parahiksi paikalle kiskomaan pojat toistensa kimpusta. Pertti pakersi luokan takaosassa tekemättä jääneiden läksyjensä parissa. Häntä jälki-istunto ei haitannut yhtään, sillä olihan hän muutenkin jäämässä asuntolaan pyhän ajaksi, kun kotiin oli yli kymmenen kilometrin kävelymatka eikä yhden yön takia kannattanut raahustaa moista taipaletta, sunnuntai-iltanahan joka tapauksessa olisi kuitenkin pitänyt tulla jo takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti