11. PÄIVÄKIRJAN TUOMAA

Tuntuu vähän pahalta. Pitikin mennä repostelemaan Nalle Napakkaa! Mutta kun minua suretti, kun se oli niin pieni eikä pystynyt syömään. Sitten löysin ohuen muoviputken, pujotin sen nallen suusta sisään ja haarojen välistä ulos ja niin se saattoi juoda ja samallahan se oppi pissimäänkin! Hilla ja Taimi eivät tainneet olla ihan samaa mieltä nallen runtelemisesta, mutta minähän tietysti tein, mitä halusin, olen raukka niin hullu! He ovat pieniä, minä vähän isompi ja omapäinenkin kuulemma... Rupesi harmittamaan. Oikeasti. Onkohan se nalle nyt kipeä?

  

Tiedän, että se aina silloin kun silmä välttää, leikkii Herra Jänön kanssa, mutta ne molemmat jähmettyvät heti paikoilleen, kun joku tulee samaan huoneeseen. Luin eräästä tytöstä, joka uskoi samalla tavalla, joten ovat sitä muutkin tulleet ajatelleeksi... Monta monituista kertaa olen hiippaillutkin kamarin oven taakse ja repäissyt sen auki yllättääkseni ne, mutta aina ne ovat olleet nokkelampia.

  

Käytiin Auvolan Eilan ja Topin tytön ristiäisissä. Outi Mervi Tuulikki. - Outo merkki tuulessa, käännettiin me se heti. Pastori oli sama kuin Siljan ja enon Samulin ristiäisissä, keskikoulun uskonnonopettaja.

  

Viljami meni Helsinkiin. Isä vei hänet Auvolan hevosella linja-autolle Juntuseen.

  

Silja tönii  tuossa koko ajan, haluaa varmaan leikkimään... Sanovat, että Viljami tuleekin vasta kolmen kuukauden kuluttua ja tietenkin hän vie Siljan sitten mennessään Helsinkiin! Tulee ikävä jo nyt.

  

Niemelän Johannes on ollut susimetsällä. Hän oli nähnyt jälkiä Juntusen ja Kokkoniemen  välillä.

* 

Hilman kanssa muutettiin asuntolan vintille Anjan huoneeseen pariksi viikoksi, kun siellä on tilaa. Anjahan on nyt asuntolassa apulaisena. Me keksittiin, että sanotaan huonetta Helsingiksi. Hilma nukkuu lattialla ja päiväksi työnnämme hänen patjansa minun vuoteeni alle. Mitähän se asuntolanhoitaja tuumaa, kun haettiin Ullakin tänne yöksi?

  

Minulla on ikävä kotiin. Huolettaa, miten se äiti jaksaa yksin vetää vettä kelkalla hetteestä. Jos on tuiskuttanut lunta, niin se on kauhean raskasta, vettähän ei muuten saa ja sitä kun tarvitaan kaikkeen; navetalle, ruokaan, tiskiin, pyykkiin, siivoukseen... Eläimille ja saunaan sulatetaan kyllä luntakin. Lypsylehmiähän meillä ei tällä haavaa olekaan, mutta muutama muu eläin on, vasikka ja lampaita, onpa muuan kanakin ja kukko. Kukko on joskus niin ärhäkkä kanojensa päältä, että sitä pitää varoa, kun se koettaa hätistää meitä pois, hyökkää niskaan ja iskee siivillään. Isä on viikkokausia savotassa, joten äiti joutuu yksin huolehtimaan kaikesta. Huomenna hiihdän kyllä  kotiin!

* 

Hilma ja Ulla eivät ole välittäneet minusta tipan tippaa koko iltana, joten minulla ei taaskaan ole kaveria. Silloin kun tytöt suuttuvat toisilleen, minäkin kelpaan, mutta muul­loin ne ovat yleensä kaksistaan. En oikein osaa olla toistenkaan kanssa kun olen noihin saman kylän tyttöihin jotenkin vissiin liikaa tottunut ja varmaan siksikin luen niin paljon. Kirjamaailmassa on niin paljon helpompaa.

  

Illalla, kun me muut leikittiin piilosta, olivat Hilma ja Ulla menneet iltateen katettuaan (ruokajärjestäjiä kun ovat) huoneeseensa ja siinä meitä muita odotellessaan he olivat keksineet, miten ikkunaverhot olisivat nätimmän näköisiä, jos niissä olisi pitsiä ja niinpä he olivat muitta mutkitta hakeneet sakset ja leikelleet verhoihin erimuotoisia reikiä.

  

Tädit olivat asian paljastuttua aivan pöyristyksissään ja kuulin, kun he pohtivat, pitäisikö tytöt viedä jollekin asiantuntijalle, sillä eihän tuollaisen luulisi ihan normaalia käytöstä olevan. Syytä tekoonsa tytöt eivät osanneet sanoa, se oli yksinkertaisesti vain pälkähtänyt heidän päähänsä!

  

Tekihän se Taimikin kerran samantyylisen jutun aikansa kateissaan Kaisun ja toisten tyttöjen alushameiden pitsikaistaleita katseltuaan - leikkeli uuden alushameensa helman täyteen reikiä ja sai siitä hyvästä äidiltä aikamoiset sapiskat palkakseen.